Moikka! Nimeni on Josma, ja tänään haluan puhua aiheesta, joka varmasti resonoi monen kanssani: jaksamisen puute. On aikoja, jolloin tuntuu kuin kaikki voimat olisivat loppuneet, eikä mikään innosta. Tämä tunne voi olla hämmentävä ja jopa pelottava, ja usein se on enemmän kuin vain hetkellinen väsymys. Olen itse käynyt läpi tällaisia aikoja, ja ajattelin jakaa kokemukseni ja ajatukseni tästä aiheesta.
Tunteet ja ajatukset
Noina hetkinä, kun en jaksa tehdä mitään, tunnen usein häilyvää syyllisyyttä. Muille saattaa näyttää siltä, että minulla on kaikkea, mutta sisälläni käy taistelu. Ajatukset saattavat olla sekavat, ja tunnetta, että aika kuluu hukkaan, on vaikeaa paeta. Mikä onkaan pahinta, on se, että kriisi tuntuu henkilökohtaiselta – muut eivät voi ymmärtää, miten vaikeaa voi olla yksinkertaisesti nousta sängystä.
Puhumisen voima
Olen huomannut, että puhuminen asiasta on yksi tehokkaimmista keinoista käsitellä näitä tunteita. Vaikka ajatus kertoa muille voi aluksi tuntua pelottavalta, se voi olla vapauttavaa. Kun jaan tunteeni ystävieni tai perheeni kanssa, huomaan usein, että en ole yksin. Muutkin ovat kokeneet samanlaisia aikoja. Yhteyden saaminen ihmisiin voi todella auttaa murtautumaan ulos tästä tunteesta.
Arjen pienet ilot
Kun jaksaminen on vähissä, on helppo unohtaa arjen pienet ilotsyyt. On ollut päiviä, jolloin olen päättänyt keskittyä ihan vain yhteen asiaan – ehkä kuppiin teetä tai lempikirjani sivujen selaamiseen. Nämä pienet hetket ovat auttaneet minua löytämään edes ripauksen mielenrauhaa ja toivoa, vaikka koko muu maailma tuntuu kaatuvan.
Liikunnan vaikutus
Vaikka energiaa ei riitä, olen myös huomannut, että liikunta voi todella auttaa. Se ei tarvitse olla mitään raskasta; jopa lyhyt kävelylenkki saattaa tuoda kevyen tuntemuksen. Kun keho liikkuu, mieli seuraa mukana, ja usein huomaan, että jaksan vähän enemmän sen jälkeen. Liikunta on kuin luonnollinen piriste, joka tuo kirkastusta päiviin, jolloin kaikki tuntuu harmaalta.
Tavoitteiden asettaminen
Toisinaan jaksaminen paranee, kun asetamme itsellemme pieniä tavoitteita. Sen sijaan, että yritämme tehdä kaikkea kerralla, voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Olipa se sitten yksi sähköposti, jonka haluamme lähettää, tai yksi siivousprojekti, joka on jäänyt kesken – nämä pienet askeleet voivat johtaa suurempaan saavutukseen ja uudelleentuntemiseen.
Oma tila ja rajat
On erittäin tärkeää tunnistaa omat rajat ja antaa itselleen lupa epäonnistua. Joskus “en jaksa tehdä mitään” voi olla merkki siitä, että tarvitsen enemmän aikaa itselleni. Kaikilla ei tarvitse olla jatkuvasti sosiaalista elämää tai aktiivisia projekteja meneillään. Annetaan itsellemme lupa palautua ja ladata akkuja rauhassa.
Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne
Mitä mieltä te olette siitä, kun jaksaminen loppuu? Oletteko koettaneet jotain erityistä, joka on auttanut teitä nousemaan tästä tilasta? Olisi hienoa kuulla teidän kokemuksistanne ja ajatuksistanne, joten kommentoikaa rohkeasti alle!
